23.11.06

1. Syvällä Siimeksessä

- Jotain taas tulee, köhisi Jalava vanhus puhaltaen naavaa suupielestään
- Mitenkä sitä on nyt alkanut jatkuvasti tapahtua, vastasi vanhan jalavan Kumppani

- Alkaa pian juuret suoristua tästä jännityksestä
- Niin eihän ole kun puoli vuosisataa kun se mukava kottarainen toi tullessaan Lepän siemenen
- Ja sen jälkeen ei sitä rauhaa ole saanutkaan. Jatkuvaa suunsoittoa. Kaikki uutta ja jännittävää, pölisee pian naakoillekin. Oikein kaveeraa ja sitten saadaan varjella kaarnojamme. Sano minun sanoneen.

- Koit teidät syököön! Huudahti notkea viheriöivä Leppä
- Taas sitä ollaan menossa, kuiskasi Jalava hiljaa toverilleen. - Mikä nyt on hätänä, leppä hyvä?
- Pelasin leppäkertun kanssa lehvänoppaa. Olin hyvän matkaa voitolla ja tekemässä kasvuni komeinta heittoa. Oikein juuret vapisi ja oksat huojui, niin jännittynyt olin. Viskasin nopat kivikulhoon ja huomasin Kertun tirskuvan
- Kyllä sitä Kerttu saa hihittää siinä, missä puutkin. Ei siitä sovi tulistua, peliä se vain oli.
- Peliäpä hyvinkin, tuhahti nuori Leppä, ja millaista peliä!
Jalavat vaihtoivat alistuneen katseen ja huokaisivat
- No millaista?
- Kieroa, julmaa ja rikollista! Niin juuri, rikollista. Päästi minut tahallaan niin kovasti voitolle että uppoutuisin heittoihin!
- Niin, pitäähän kaikkiin tekemisiinsä keskittyä. Ei siinä mitään pahaa ole
- Mutta kun Kertun ystävät tekivät samalla tuhojaan minun viheriöivässä lehvästössä! Katso nyt, kasvatin tähän kauniiseen oksaan varta vasten ehjiä ja tasapaksuja lehtiä. Nyt kaikki on syöty ja repaleista! Kuvittelin Kertuista jotain parempaa kun on niin kaunis kuorikin. Ulkomuoto todella voi pettää! Rosvoja yhtä kaikki. Huijareita ja roistoja. Villissä lännessä mokomat petkuttajat olisi kieritelty tervassa ja höyhenissä, pantu juoksemaan kylänraittia pitkin kaikkien yleisen pilkan kohteena ja lopuksi lukittu vielä tyrmään. Vettä ja leipää mokomille. Leipäkin on liikaa! Eikö totta?

Leppä kääntyi katsomaan Jalava ystäviään, mutta he uinuivat jo puiden loputonta unta. Odottaen sadetta kuin ihmiset aurinkoa.
- Vielä noille piruille näytän, sen vannon kautta kiven ja epäonnisen äitini kannon, jäi tulistunut Leppä mutisemaan.

Ei kommentteja: